reede, 7. juuni 2013

kuulub avaldamisele kui poolik produkt.


Mõneljuhul, eriti vahepealne aeg olen kirjutanud mingeid poolikuid asju, seegi. Kui leidub luulelisem tõlge, võtaks võimalusena see ära trükkida. Praegu tundub, et lihtsam teha täiesti uued sõnad - asendama tõlget.
Kuulub avaldamisele vaatamata poolikusele, täpne tervik ongi poolik asi mida ei sunni miski lõpetama. Vaid äärmine sekkumine ehk.
Asi ei ole mingil moel seotus isiklikul pinnal toimuvaga.
Huvi kadus koos eestikeelse tõlke ammendumisega. Originalkeelne lugu ise hea.
Keeleline painduvus ja lauseehitus kõlab superkenasti :d



On nainen ratissa kyyneleitä keräillen
Työpäivän lopussa mies soittaa humalasta heräillen
Seal on naine autoroolis pisaraid kogudes lõplik
 Mees helistab peale tööpäeva, ärgates pohmakast

 Nainen ajaa kotiin itseään etsien
Mies eli ennen yksi päivä kerrallaan
  Naine sõidab koju iseennast otsima.
  Mees enne üks päev korraga

 Nyt yksi minuutti voi kaiken ihan täysin kadottaa
Kohta on taas kaikki irrallaan
Nüüd, ühe minutiga võib kõik kaotada
  Varsti on jälle kõik katki, haavatud.

 Kun elämässä kaiken menettää
Silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa
Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
Ei muistojen päälle kultakerrosta saa
Hymyilet tai itket kuinka vaan
Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

On paljon tasoja vielä meidän edessä
Vanhat kivet ja puut, energiakenttien välissä
Seal on palju tasandeid, oleme endiselt silmitsi
  Vanad kivid ja puud, nende vahel energeetika

 Tää kaikki ei oo meidän käsissä
Tuhon kynsissä on, aikamme sieluton
See kõik ei ole meie teha
 Hävitamisel on küüned, kuid meie aeg hingetu

 Mutta lupaan että huominen
On joskus monen vuoden takainen
Aga ma luban, et homne
 On mõne aasta tagune.



  


 Kun elämässä kaiken menettää
Silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa
Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
Ei muistojen päälle kultakerrosta saa
Hymyilet tai itket kuinka vaan
Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

On nainen ratissa kyyneleitä keräillen
Ei kukaan kotona oota
Seal on naine autoroolis pisaraid kogudes lõplik
Keegi ei oota kodus
Hän tekee u-käännöksen
Ja nousee autosta huutaen
Ta teeb u- kannapöörde
Ja auto pöörded karjuvad kaasa
On sade lakannut, tie loistaa hohtoa
Aurinko laskee ja nainen laittaa vikan röökin palamaan
Sadu on lõppenud, tee särab läigelt
Päike loojub ja naine läidab suitsu
On vapaa tekemään mitä vaan
On vaba tegema mida vaid.




Kun elämässä kaiken menettää
Silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
Kui kaotad elus kõik olulise
Siis ainus kätte jääv on vabadus.
On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa
On ülesmäge raske liikuda
Ning allamäge kaotad liiga sageli
Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
Ei muistojen päälle kultakerrosta saa
Kui see ei ole nii, see lõhub
Mälestuste peale kullakihti ei saa
Hymyilet tai itket kuinka vaan
Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan'
Naeratad või nutad teades, et
Võtad hetke nagu homset poleks.




Soovin paremat tõlget, mis lubaks elavamat ettekujutust.

Kommentaare ei ole:

Postita kommentaar

 Käratus kell 5 ja läbi mitme asula lõpuks pea kohal. Veidi eile ja täna kell enne 10 hommikut. Sulnis hommikupoolik võis jätkuda, ehk siis ...